Bagamoyo ja muutaki

Harmi kun en oo joutanu kirjottelemaan tanne nyt useisiin paiviin, kun on jaany niin paljon juttuja kertomatta. Yritan nyt kertoa kaikkea, mita mieleen juolahtelee, mutta ne voi tulla hyvin epaloogisessa jarjestyksessa. Viime viikolla oltiin muun muassa allasbailuissa, konsertissa ja ihan alyttomalla klubilla. Allasbailut oli jollain rantahotellilla, mika oli aivan ihana paikka. Syotiin hyvin mitattomaan hintaan ja uiskenneltiin. Konsertti oli afrikkalaista musiikkia. Tosi mielenkiintonen ja Zimbabwelainen nainen laulo mielettoman kauniilla aanella. Konsertin jalkeen nama paikalliset pojat, joihin ollaan tutustuttu Andreaksen kautta veivat meiat jonnekin klubille. Siella oli kaikki aivan valkosta, kiiltavaa ja nahkasta ja tarjolla oli kakkua ja hedelmia seka heti saatiin tervetuliaisjuomat. Se paikka oli aivan ku jostain musiikkivideosta. Oltiin aivan liian arkisesti pukeuduttu moiseen paikkaan, mutta ei piitattu. :D

Ragnhild, Andreas ja minä bailataan!

Kaikki valkosta: sisustus, mies ja vaatteet. Tulishow sisällä!


Jatta ja minä allasbailuissa.

Nuo paikalliset pojat joihin ollaan tutustuttu ovat paljon nayttaneet meille kaupunkia. Ne ois vieneet meijat viikonloppunaki jonnekin reissuun, mutta sanottiin, etta nyt lahtaan vaihtariporukalla vaan. Ne on varakkaita paikallisia niin huomaa, etta kulttuurierot niien kanssa ei oo laheskaan niin suuria kuin usein taalla paikallisten kanssa. Kulttuurierot rajottuu kotimaahan, mutta sosiaaliluokkien valilla ei oo eroja niin ne ovat oikeastaan aika lansimaalaisen olosia. Ne ovat oikeen mukavan ja luotettavan olosia, mutta silti pieni arvellus aina on mielessa, etta onko ystavallisyys aivan vilpitonta. Pienella varauksella kaverustutaan, mika on mun mielesta hyva pitaa aina mielessa, kun uusiin ihmisiin tutustuu.

Tultiin eilen takas viikonloppureissulta Bagamoyosta. Bagamoyo on noin 70km Darista pohjoseen semmonen mukava rantakaupunki. Mentiin sinne vaihtarien kesken suomalaiset ja norjalaiset porukalla ja jenkkitytot omalla porukalla. Muu Eurooppa ja Etela-Korea ei tullu mukaan. Lekoteltiin, herkuteltiin ja tutustuttiin kaupunkiin. Kaytiin kattelemassa raunioita ja 500 vuotta vanhaa mangrove puuta. Puu oli mieleton! Siihen ois voinu kaivertaa kodin runkoon aivan ku Nalle Puhilla. Tai sitten ois voinu teha semmosen mielettoman puumajan kuten Peter Panissa. Kaytiin myos konsertissa kuuntelemassa ja kattomassa Afrikkalaista reggaeta. Oli aivan huippu keikka! Tanssittiin niin, etta tuntu ku saunassa ois ollu (taalla tosin tuntuu melkeen jatkuvasti silta).

Madeleine pääs ekana herkuttelemaan

Jatan kala, minun kala. Taisin näyttää nälkäsemmältä.

Andreas, Kalle, Aija, Ragnhild ja Madeleine

Näkymä minun ja Jatan ikkunasta

Saana, Aija ja Jatta

Afrikkalaista reggaeta


Minä ja Madeleine kuunnellaan mielissään.


500-vuotias Magnrovepuu

Takas Darissa, poikien asuntolan katolle pääsee katteleen maisemia.

Huomenna lahtaan Jatan, Aijan ja Saanan kanssa bussilla Tangaan. Se on tieta pitkin reilu 300km pohjoseen Darista. Otetaan sielta laiva Pemballe, joka on saari Zanzibarin ylapuolella. Jos viihdytaan niin jaadaan sinne viikoksi, mutta jos ei niin tullaan takas Tangaan ja matkataan vahan matkan paahan etelaan Panganiin. Se on rantakaupunki, jossa on paljon tekemista ja nakemista. Sielta voi kayda paivareissun laheisella pikkusaarella ja toisen paivareissun Saadanin kansallispuistossa.

Koulun alkaminen siirtyy edelleen. Se alkaa ehka ensi viikolla. Taalla mikaan ei tapahu niin aikataulullisesti ja organisoidusti ku Suomessa tai Euroopassa yleensa. Oon itekin jo alkanu siirtya taman maailman malliin. Tekemisia suunnitellessa sanon jo automaattisesti "ei jaksa tannaan, ehka huomenna"! :D Asumisasioissa on nyt ollu myops hankaluuksia. Mun taytyy muuttaa toiseen huoneeseen, missa ei oo minkaanlaista jarjen hippua. Oon ollu alkuunsa tosi vaikia enka suostunu muuttamaan, mutta en jaksa nyt ennaan selvitella, kun ei niien logiikka toimi yhtaan samallain ku minulla. Tannaan muutan, jos se huone on siivottu kunnolla.

Nyt lahtaan selvittelemaan saataisko jarjestettya koululle swahilin kielen kurssia!

Bongoyo Island

Tässä kuvia Bongoyo -saarelta! Kirjotan myöhemmin.

Andreas ja Seif

Minä menossa snorklaamaan

Jatta

Aija, Seif, Andreas ja Jatta

Mantereella myrskys, mutta onneksi me oltiin aurinkoisella saarella.

Taalla on kivvaa!

Oon alkanu viihtymaan! Kavin toissapaivana esittaytymassa kasvatustieteellisen johtajalle Dr. Dachille. Han oli oikeen mukava herrasmies. Han lupasi olla avuksi, jos tullee mittaan ongelmia ja kerto paljon hyodyllisia asioita. Han naytti mulle myos, missa on yliopiston uima-allas! Samana paivana tanne tuli kaksi vaihtaria Suomesta ja yksi Norjasta. Aija ja Jatta assuu mun kanssa samassa talossa ja Andreas vahan matkan paassa yliopistolta.

Kavin eilen niien kanssa ostoskeskuksessa ja mentiin sen jalkeen Andreakselle tekemaan ruokaa. Se assuu aivan vuokra-asunnossa, eika opiskelija-asuntolassa niin silla on oikia koti. Sen jalkeen mentiin uimaan sinne yliopiston uima-altaalle. Tuntu aivan ku lomalla ois ollu! Siella oli paljon paikallisia harjottelemassa uimista, mutta hyvin mekin mahuttiin mukaan. Mennaan tannaanki, jos vaan keretaan.

Lahtaan kohta taas ostoskeskukseen, kun tytoilla on kaikkia ostettavaa ja maa meen tapaamaan sita lahetystyontekijaa. Meen sen kanssa lounaalle. Se tekee toita taalla maanantaina ja tiistaina jossain sairaalassa, missa on kehitysvammasia lapsia niin meen sille avuksi. Lauantaina lahen Aijan, Jatan ja Andreaksen kanssa jonnekin pikkusaarelle paivaksi lekottelemaan. Andreas on ollu taalla kaks vuotta sitten jo niin tietaa paikkoja ja puhuu jonkun verran swahiliakin.

Mun kamppis on paikallinen tytto, mutta en oo tavannu hanta viela. Kurssit alkaa vissiin tan kuun vikalla viikolla niin kai han sita ennen tulee. Mukava tutustua sitten paikallisiin opiskelijoihinkin, mutta oma rauha omassa huoneessa on ollu aivan tosi hyva juttu ainakin nain alkuunsa. Mun huoneessa toimii myos langaton netti, mutta en oo viela saanu tunnuksia, etta voisin kayttaa sita. Toivottavasti ens viikolla! Sitte voin soitella teille sinne Suomeen skypella. :)

Toissa yona kuuluu hirviaa mekkalaa ulkoa. Kuulosti aivan ku ois ollu koirien ja apinoitten joukkotappelu meneillaan. Aija ja Jatta oli myos heranny siihen ja olivat arvelleet samaa kun minakin, etta aamulla on piha taynna kuolleita apinoita. No ei ollu! Viime yonaki herasin pelottaviin aaniin. Kuulin rapinaa ja tepsuttelua mun huoneessa! Kattelin taskulampulla hajissani, etta mika on tullu mun kottiin. Sangyn alla se oli ja pelkasin onko joku iso lisko tai kaarme, mutta en uskaltanu kattoa. Aamulla olin varma, etta siella se on vielakin niin hyppasin akkia kauas sangysta ja juoksin toiselle puolelle huonetta kurkkaamaan sangyn alle. Joku siella naky! Menin lahemmaksi kattomaan niin torakkahan siella lokotteli selallaan ja heilutteli jalkoja. Ei paassy minun onneksi kaantymaan oikein pain, etta ois voinu viilettaa karkuun. Hain myrkyn ja siella se kuolleena vielaki makkaa. Ehka illalla laitan sen roskiin.

Taalla ois tarjolla aivan huippuja kursseja, mutta oon yrittany toppuutella itteani niien valittemisessa, etta kerkian teha muutaki, ku vaan opiskella. Oon valinnu SCUBA diving, badminton, sports tourism, yhen kasvatustieteenkurssin ja niita swahilinkursseja! Olis kaikkia tanssikursseja ja tekstiilitaidekursseja ja vaikka mita! Voi olla, etta mietin viela, mita lopulta valitten.

Ainiin ja Andreas anto mulle power guardin! Se on semmonen pieni laite, mista kun vetaa niin kuuluu hirvia aani. Han oli ostanu sen itelleen, mutta anto mulle, kun arveli, etta tartten enemman. Miten ystavallista! Ehka nyt oon vahan enemman turvassa, jos yksin jouvun jossain kaveleskella.

Mun pihalla asuu apinoita!

Kotipiha

Tanaan on paljon parempi paiva kuin eilen. Oon heranny hyvilla mielin pitkien younien jalkeen. Kavin taas daladalalla Mlimani City -ostoskeskuksessa, mutta ekkaa kertaa aivan yksinani. Olin paattany kaya syomassa jottain lansimaalaista herkkua. Pitsan tilasin, mutta pahhaa oli! Ei se mittaan, mutta tiianpa, etta en toiste semmosta osta. Kaveleskelin vihdoinki aivan hyvilla mielin kotoa tanne yliopistolle ja huomasin, etta taallahan on kaunista! Aivan ku oisin viime paivat viettany unessa. On ollu niin ahistunu ja epatodellinen olo, etta en ihan taysin oo ollu tassa maailmassa. Tuntuu, etta nyt oon taas mukana tassa elamassa, missa maa taalla aivan valttamatta elan.

Ainiin, mun pihalla asuu apinoita! Otin kuvia niista tannaan ja ne kiinnostu musta niin, etta tulivat aivan vierelle hammastelemaan. On ihan pienia kissanpojan kokosia ja suurimmat on ehka semmosia keskikokosen koiran kokosia. Ne on hupsun nakosia kollotellessaan auringossa ja pitaessaan toisiaan hyvana. Ne rapsuttelee, halailee ja silittelee toisiaan. Tekis mieli kopata sylliin semmonen pikkuapina, mutta en maa uskalla. Tiia vaikka ne isot tulistuis tai se pieniki purasis.

Lisaa mukavia uutisia kuulin, kun kavin links officessa. Tanaan on tullu kaks suomalaista vaihtaria tanne! Luulin, etta ei ois tulossa kettaan muita minun lisaksi. Sanoin Ikundalle (tyontekija links officessa), etta jos ne tytot kayvat siella niin voi antaa mun puhelinnumeron niille. Saapa naha mimmosia tyttoja sielta on tullu! En tiia ovatko Turun vai Jyvaskylan yliopistosta, kun yhessa lapussa luki Turun yliopisto, mutta Ikunda puhu Jyvaskylasta. Kohta se selvinnee!

Paloportaat

Kulttuurishokki

Kulttuurishokki tulee takuulla aina jonkinasteisena ja jossakin muodossa. Nyt on ahistanu pahasti, kun kaikki on niin mielettoman erilaista. Olin varautunu henkisesti nakyvaan koyhyyteen ja likasuuteen, joitten arvelin olevan ne pahimmat ja hankalimmat jutut. Nyt kun taalla olen, huomaan, etta hankalinta onkin kanssakayminen ihmisten kanssa. Jatkuvasti joudun kiusallisiin, hankaliin ja inhottaviin tilanteisiin, kun se maailma mista tulen on niin eri kuin tama, missa nyt elan. Tuntuu etta suurelle osalle ihmisia nayn isona kasana dollareita. Ymmarran kylla sen harhaluulon, mika nailla on lansimaisista ihmisista. Vaikka ymmarran sen, se ei auta siihen, etta lakkais ahistamasta. Vaikka kuin kuvittelin olevani henkisesti vahvoilla ja uskoin kestavani mita ikina tuunkaan taalla kokemaan ja nakemaan, on mulle tullu jonkinlainen romahus. Tama on niin erilaista, etta ei sita voi tajuta ennen kun tanne tulee.

Luulen, etta suurelta osalta voi vaikuttaa tama suurkaupungissa oleminen. Zanzibarilla ei tuntunu viela yhtaan talta. Yliopiston henkilokunta ja yks opiskelijatytto kertoivat mulle heti alkuunsa kuin vaarallista taalla on. Sanoivat, etta jos liikun yksinani on paras kantaa mukana mahollisimman vahan tavaraa ja rahaa ja pidella niista koko ajan lujasti kiinni. Tietysti on hyva, etta varottavat, etta en oo liian luottavainen, mutta oon huomannu, etta oon ahistunu tuosta tosi pahasti. Ahistaa lahta ulos ees omasta huoneesta.

Soitin tanaan aamulla suomalaiselle lahetystyontekijalle, joka on parhaillaan lomalla Arushassa. Olin aatellu, etta hyppaisin huomenna bussiin ja menisin sinne myos. Han sanoi olevansa tulossa torstaina tanne Dariin niin paatinkin jaada. Han on taalla ens viikon keskiviikkoon saakka niin voin olla hanen kanssaan vaikka joka paiva tuon ajan. Mulla paas itku kun puhuin hanen kanssa puhelimessa. Han sanoi, etta vaikka han on asunu taalla jo vuoden niin yha tulee paivia jolloin han on tosi hammentyny eika voi ymmartaa, kun kohtaa mita omituisempia ja erilaisempia tilanteita. Nama kulttuurierot on niin mielettoman suuria.

Ens viikolla alkaa tama lukukausi ja orientaatio vaihtoon tulleille on torstaina. Uskon, etta helpottaa kunhan tutustun muihin vaihtareihin, jotka ovat samassa tilanteessa mun kanssa. Tama alku on nyt vain tammosta, kun kaikkeen on niin totutteleminen ja opetteleminen. Valitsin kaks kurssia swahilin kielta ja muutamia muita mielenkiintosen kuulosia kursseja. Niien alkamista ootan innolla. Ja kunhan saan selville mun opiskeluaikataulun niin voin suunnitella reissujakin. Fannyn kanssa aijotaan kaya Victorian putouksilla Zimbabwessa ja matkalla Mozambikissa ja Malawilla. Siihen tarttee pidemman ajan, kun matka on niin pitka. Myos kaikkea muuta kivaa oon jo suunnitellu. Alun kompastelun jalkeen niihin suunnaten!

Terveisia Tansaniasta!

Ekana päivänä mentiin luksushotellin uima-altaalle lekottelemaan.

Taalla ollaan! Reilu viikko on vierahtany, mutta tuntuu paljon kauemmalta, kun kaikki mita nakee ja kokee on aivan uutta. Tapasin Turkulaiset opiskelijat Fannyn ja Eliaksen jo alkumatkasta. Fannyn tapasin suomessa lentokentalla ja Eliaksen Lontoossa lentokentalla. Niista on kerenny tulla jo hyvia kavereita mulle. Oltiin alkuunsa yks yo Dar es Salaamissa ja lahettiin sitten Zanzibarille, missa ne opiskelee. Jouduin heti pulaan, kun ylitin Zanzibarin rajan ilman, etta kavin immigration officessa. Onneksi Fannyn ja Eliaksen yliopistolta oli tullu kaks m iesta vastaan niin ne hoitivat homman. Muuten oisin joutunu palaamaan Dariin. Kuljin niien mukana muutaman tunnin ja kavin kattomassa Fannyn ja Eliaksen uuden kodin. Ne asuvat Stone Townissa.

Sitten otin daladalan (paikallisten kayttama pikkubussi) kohti pohjosta. Matka kesti vajaan pari tuntia Nungwin kylaan. Daladalassa oli noin 50-vuotias ruotsalaismies, joka lahti mun kanssa yhta matkaa kaveleen rannalle ja ettiin majapaikkaa. Oli mielettoman kuuma ja mulla hirveat kantamukset mukana, kun en ollu saanu viela vietya mitaan kampukselle talteen. Kavelymatka ei ollu kuitenkaan pitka ja paikallinen mies opasti meiat oikeaan suuntaan. Taalla ihmiset ei nayta vaan kadella ja selittaen suuntaa vaan ne kavelevat mukana perille asti, jos kysyy neuvoa jonnekin. Muutenkin ihmiset ovat alyttoman ystavallisia. Alkuunsa ei osattu olla maassa maan tavalla, mutta nyt tiian jo, etta aina pitaa tervehtia ja kysya kuulumisia ja rupatella vahan mukavia, tunsi ihmista entuuestaan tai ei.

Nungwissa oli aivan mieletonta. Turkoosia vetta, valkosta hiekkaa, aurinkoa koko ajan ja muuten aivan vihreaa. Zanzibar on paratiisisaari! Kavin snorklaamassa koralliriutoilla, lekottelin, herkuttelin, uin kilpikonnien kanssa ja kyyissa! Yhen paivan kerkesin olla siella yksinani. Toisen paivan iltapaivalla istuskelin rantaravintolassa ja kirjottelin paivakirjaa, kun yhtakkia nain Fannyn ja Eliaksen kavelevan kohti! Olin aivan mielissani. Oli ollu mukavaa yksinaanki, mutta olin tosi varuillani niin en pystyny nauttimaan taysin siemauksin. Kun Fanny ja Elias tuli, oli aivan alyttoman lepposaa. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin. Paikallisiin ja vaikka minka maalaisiin reissaajiin. Tama on mukavaa, kun tutustuu reissun paalla uusiin mukaviin ihmisiin niin niien kanssa voi viettaa muutaman paivan, mutta sitten kun joku jatkaa matkaa niin kaikki tietavat, etta kukaan ei oo velvottunu pitamaan toisiinsa yhteytta. On mukava naha sen aikaa, kun nakee ja ehka voi nahda uudelleen sattumalta taas jossain maailman kolkassa.

Kalasatama

Ensin piti syöttää niitä, että eivät söis minua nälkäänsä.

Fanny ja minä

Jännittää!

Fanny ja Nungwin rantaa

Jambo restaurant

Tutustuin siella myos paikalliseen poikaan, joka kertoi, etta hanen veli on naimisissa suomalaisen naisen kanssa. En uskonu koko juttua, mutta seuraavana paivana se suomalaisnainen soitti mulle! Se asui siina ihan kavelymatkan paassa miehensa kanssa ja piti baaria. Se kutsui kylaan ja lupasin tulla seuraavana paivana. Mentiin kaymaan siella Fannyn kanssa, kun Elias lahti snorklaamaan. Oli jannittavaa naha mimmonen tytto siella on ja kuulla sen tarina, miten sinne on joutunu.

Viime torstaina lahettiin Nungwista Stone Towniin. Mentiin yheksi yoksi Fannylle ja Eliakselle ja seuraavana aamuna lahettiin laivalla takas Dariin. Fannylle ja Eliakselle tuli yota myos kaksi muslimityttoa, jotka ovat niien opiskelukavereita. Oli janna paasta juttusille paikallisten tyttojenkin kanssa. Kun paasin Dariin, tulin vihdoin tanne yliopistolle. Fanny, Elias ja paikallinen poika niien yliopistolta toi mut tanne, etta paasin turvallisesti perille. Sain oman huoneen, johon tulee myos kamppis jossain valissa. Ehka ens viikkoon mennessa. Lauantaina kavin ostoskeskuksessa ostamassa siivousvalineita, moskiittoverkon, virrantasaajan ja muuta tarvittavaa. Sitten siivosinkin koko paivan mun huonetta. Pesin lattiat juuriharjalla ja seinat ja kaikki pinnat. Niin paskasta oli. Nyt siella on ihan mukavaa, kun on puhdasta.

Minun huone!

Ajattelin lahta huomenna ehka jonnekin reissuun. Mun taytyy olla yliopistolla ens kerran vasta 25. paiva eika taalla oo oikeen mitaan tekemista niin sama lahta jonnekin. Mietin viela lahtisinko pohjoseen vuorille vai takas Zanzibarille. Fanny ja Elias on koulumatkalla Ugandassa ja tulevat pohjoseen lauantaina tai sunnuntaina niin soitan niille ehka tanaan, mita tuumaavat. En voi viela lisata kuvia tanne, kun ne ovat mun omalla koneella. Nyt kun tama lukukausi ei oo viela alkanut, taalla ei oo turvallista kannella lapparia mukana. Ens viikolla voin tuua sen tanne, missa toimii langaton netti niin sitten saan kuviakin lisattya. Vaarallista taalla on aina, mutta kunhan opiskelijat on tulleet ei oo enaa niin vaarallista. Taytyy vain olla varuillaan! Nyt lopetan taman kirjottamisen, jotta kerkean viela katella bussiyhteyksia ja muuta, jos lahen huomenna reissuun. Terveisia!