Vr – keskellä Suomea pala Afrikkaa

Halusin soittaa Juusolle, kun oon kippeenä, mutta turha toivo, että yhteydet toimis. Juuso oli junassa matkalla Ouluun. Olivat jossain Tampereen pohjoispuolella ollu jo tunnin verran pysähdyksissä, kun sähköt on poikki. Sanoin, että siellähän on aivan ku Afrikassa: puhelinyhteydet ei toimi, sähköt on poikki ja vessat haisee kammottavalle. Sitten ei enää kuultu toisiamme.

Oon ekkaa kertaa kippeenä täällä. Ei hassummin, kun 3½ kuukautta selvisin ilman sairastelua. Ei nytkään mitään vakavaa. Luulen, että nestehukka ja joku bakteeri mahassa. Oltiin Jatan kanssa Zanzibarilla viikonloppu ja Jatalla on samat oireet. Ollaan varmaan saatu sama bakteeri.

Nähtiin Zanzilla Eliasta pitkästä aikaa. Elias opiskelee siellä Sharian lakia tämän lukukauden. Se kerto opinnoistaan paljon mielenkiintosia juttuja. Kertoi, että nyt kun on opiskellu sitä niin pystyy jo järkeistämään niitä lakeja jonkun verran, mutta ei silti ymmärtämään, kun on ite kasvatettu niin erilaisiin arvoihin. Sharian lain mukaan miehellä saa olla neljä vaimoa ja siihen on järkiselityski. Selitys on se, että koska naisia on enemmän ku miehiä ja jokainen nainen tarttee huolehtijan niin joidenki miesten on pakko ottaa usiampi vaimo. Jalot miehet viittii huolehtia usiammasta ku yhestä naisesta. Lain mukaan miehet ei missään tapauksessa saa tehä syrjähyppyjä, mutta jos ne tekee niin se pitää todistaa oikeudessa. Todistus onnistuu ainoastaan, jos neljä miestä tai kaheksan naista pystyy todistamaan sen tapahtuneeksi. Periaatteessa naisiaki on todistajina vaan neljä, mutta jokaisella naisella täytyy olla toinen nainen muistuttajana, koska naiset on tunteellisia ja unohtelee helposti. Jos syrjähyppy todetaan tapahtuneeksi, rangaistuksena mies joutuu yleensä mennä naimisiin syrjähypyn kanssa. Jotta avioliitto voidaan solmia, täytyy naisen ja miehen molempien olla myöntyväisiä siihen. Miehen täytyy sanoa myöntyvänsä, mutta naiselta hiljaisuus riittää myöntymisen merkiksi. Naimisissa olevalla naisella on valta perheessä, kunhan nainen vaan toimii aviomiehen tahdon mukaan.

Ennen Zanzille lähtöä heräsin aamulla, ku Jatta huus, että "Hanna herää vettä tulee!". Hirviällä kiireellä piti alkaa hamstraamaan sitä kanistereihin ja ämpäreihin. 140 litraa sain hamstrattua ja hyvä niin koska sitä tuli vaan parin tunnin ajan. Sen jälkeen sitä on tullu satunnaisesti aina jossaki välissä ehkä tunnin verran päivässä. Kerkesin myös pestä huoneen kaappia myöten rottien tarpeista. Sitten oli onnellista!

Mulla ei ahista enää ollenkaan täällä! En pelkää enää missään liikkumista eikä arjen vastoinkäymisetkään ahista. Kummasti sitä tottuu melkeen mihin vaan. Kyllä musta silti tuntuu, että kun viis kuukautta on ohi, siirryn aivan mielelläni tästä takas siihen elämään, missä tällä lailla eletään vaan mökkeillessä tai retkeillessä.

Kuivakausi!

Sadekausi on takana ja nyt on alkanu kuiva kausi. Niin kuiva, että vettä ei tuu hanoista eikä sitä oo enää asuntoloiden pihalla olevissa säiliöissäkään. Maanantaina viimeksi tuli juoksevaa vettä parin tunnin ajan. Eilen kävin onneksi pyykkäämässä kaikki vaatteeni pihalla säiliövedellä, kun tänään se loppui niistäkin. Paikalliset katto mielenkiinnolla mun pyykkäystä. Se näytti takuulla just siltä, että en oo tottunu pesemään vaatteitani käsin. Pyykinpesukone on kyllä yks aivan ykkösjutuista, mitä ootan Suomeen paluussa. Tämä kuiva kausi on tympein sen vuoksi kun vessoja ei pysty vetämään ja ne on sata kertaa kammottavampia, ku bajamajat festareilla. Tetriksenpeluutaidot kehittyy!

Meijän piti tänään lähtä vesipuistoon, mutta jouvuttiin perumaan lähtö minun huolimattomuuen vuoksi! Huomasin eilen, että mun täällä olo aika ylittyy juuri kolmella kuukauella enkä oo maksanu lisävakutuusta. Ilman voimassa olevaa vakuutusta täällä on parempi pysytellä neljän seinän sisällä. Toivottavasti huomenna vakuutus on jo kunnossa, sillä oon menossa kattomaan Tansania - Brasilia jalkapallomatsia! Siellä on varmasti aivan megakreisiä.

Nyt kun Suomeen on tullu kesä, ikävä on tullu aivan mahottomaksi. Oon romantisoinu aivan täysin kaiken mimmosta siellä on! Haaveilen niin paljon kaikista kesämenoista ja kesäherkuista. Elokuusta tulee niin kiireinen, kun on niin paljon kaikkea, mitä haluan tehä vielä kun Suomessa on kesää jäljellä. Hyvät ihmiset, varakkaahan elokuulle aikaa Hannan alkamiseen, että pääsen ikävästä viimeinki eroon!

Mun huoneeseen on muuttanu nyt aivan pysyvästi rottia. Illalla ne aina villiintyy ja rupiaa viilettään. Rapistelevat pusseja ja tepsuttelevat ympäriinsä. Minä istun yleensä sängyllä moskiittoverkon suojissa ja kattelen, että eihän ne tuhoa mitään. Toissayönä yks niistä meni juomaan vettä vadista ja tipahti sinne. Siellä se aikansa räpiköi ja toivoin, että hukkus niin olisin aamulla kantanu rotan vateineen warden officeen, mutta eihän se hukkunu. Nyt mulla ei haittaa ne enää muuten, mutta pelottaa vaan kun ne on niin kovia tautien levittäjiä. Etenkin ku ei oo nyt ees vettä ja aina veden loppuessa taudit alkaa riehumaan täällä. Ei auta ku toivoa, että mikkään kuolemantauti ei iske!

Toimii hittaasti jos toimii ollenkaan, mutta sillekin on syynsä

Oon aiemmin puhunu näien ihmisten laiskuudesta. Kyllästyneisyyden huomaa jokaisesta kassasta ja minkä tahansa yrityksen perustyöntekijästä. Enää en pidä sitä kuitenkaan laiskuutena, kun oon kuullu mitä ne ihmiset tienaa. Kuka suomalainen ikinä tekis kymmentuntista työpäivää 40 euron kuukausipalkalla? Eikä tilanne oo ees se, että suhteessa tuo raha ois huomattavasti enemmän. Kaikki täällä on yllättävän kallista ja tuolla kuukausipalkalla hädintuskin elää. Juttelin vasta pojan kanssa, joka oli aiemmin ollut töissä hotellissa, mutta lopetti koska ei halunnu olla orja. Palkat on niin huonot, että vaatii melkosta sinnikkyyttää, että jaksaa tehä nuita töitä ollenkaan. En uskalla ees ajatella, mitä kafeterian henkilökunta tienaa, vaikka ne paiskii töitä joka päivä aamuvarhasesta iltamyöhäseen. Darissa 70% väestöstä asuu ilman juoksevaa vettä ja sähköjä. Luultavasti jokainen kaupan kassa ja kafeterian työntekijä on yks niistä ihmisistä.

Tuntuu, että nyt vasta viimesen kuukauden aikana oon alkanu oikiasti ymmärtämään sitä kuin erilaisessa maailmassa suurin osa näistä ihmisistä elää. Se että meille ei tuu kampukselle juoksevaa vettä joka päivä on aika pieni juttu, kun suurimmalle osalle näistä ihmisistä juoksevaa vettä ei tuu ikinä. Se että oon syntyny Suomeen on niin mieletön lottovoitto, että en varmasti ikinä pysty sitä sisäistämään. Tässä yliopiston lähellä on ostoskeskus, jossa käydään ostoksilla lähes päivittäin. Se on avattu vuonna 2006 ja sen avas Tansanian presidentti. Kuukausi sitten siellä pidettiin Miss Tansania kisat. Ollaan usein nähty ihmisiä viettämässä häitään siellä. Ne tulee istumaan ostoskeskuksen käytäville ja juo onnessaan pullotettua vettä ja ottaa hääkuvat ostoskeskuksen sisällä. Raha merkitsee näille ihmisille ihan mielettömästi, mutta tottakai koska se antaa mahollisuuden niin mielettömän erilaiseen elämään.

Yhellä luennolla keskusteltiin siitä miksi kannattaa hankkia koulutus. Luennoitsija luetteli, että jos on koulutus voi saada hyviä töitä josta saa hyvää palkkaa ja voi mennä ostoksille mlimani city mallille ja pääsee sairaalaan hoitoon jos on kipeä. Samaisella luennolla puhuttiin siitä, miten Tansania vois päästä nousemaan kehitysmaasta ees puoleen väliin matkalla kehittyneeksi maaksi. Tällä hetkellä Tansanian hallitus pyrkii hillitsemaan syntyvyyttä, jotta vanhemmilla riittäis rahat ruokkia lapsensa ja vielä paremmassa tilanteessa myös kouluttaa. Luennolla otettiin perus tansanialaisen miehen esimerkkipalkaksi 30 euroa kuukaudessa. Sitten laskettiin kuinka paljon paremmat mahollisuudet tuon verran tienaavalla isällä on ruokkia kaks lasta kuin seittemän lasta.

Tavattiin junamatkalla Sambiaan kanadalainen pariskunta. Niillä oli sama matka Livingstoneen asti niin matkattiin koko matka yhessä. Ne oli tosi mukavia ja meillä oli paljon mielenkiintosia keskusteluita niien kanssa. Puhuttiin muun muassa siitä, miten suurin osa maapallon vakavaraisimmista yhteiskunnista on valtauskonnoltaan kristittyjä. Yks syy sille on varmasti se, että kristinusko antaa ihmisille niin paljon vapauksia. Kuinka esimerkiksi valtauskonnoltaan tietynuskoset yhteiskunnat vois ikinä päästä niin pitkälle kuin kristityt yhteiskunnat, kun niillä menee jo huomattavan paljon aikaa rukoilemiseen ja syömättömyyteen. Monien uskontojen valtakulttuurissa naisen asema on huono mikä tarkottaa sitä että se yhteiskunta menettää puolet aivokapasiteetista, kun naisia ei käytetä hyödyksi. Kristittyjä uskonto ei sido yhtään samalla tavalla, mitä uskonnot yleensä tekee. Kristinusko on ihmisten tukena, mutta ei kahlitse. Kulttuurin ja uskonnon vaikutuksia on usein vaikea erottaa toisistaan. Puhuttiinkin onko se kulttuuri vai uskonto, mikä toimii jarrutuksena vähemmän kehittyneille yhteiskunnille. Ajattelisin, että alun perin se on ollut kulttuuri useimmissa tilanteissa, mutta uskonto on joko kahlinnu sen niille sijoilleen tai antanut vapauden mennä eteenpäin.

Tultiin takas Sambiasta yhtä matkaa kahen jenkin kanssa, jotka on ollu Namibiassa rauhaturvajoukoissa. En ois ikinä arvannu, että ne oli jenkkejä. Ne ei ollu yhtään perus tekopirteitä kaikesta kiinnostuneita amerikkalaisia. Niien silmistä ja olemuksesta näki, että ne on nähny elämää. Oli tavallaan surullista nähä, että niien ilmeessä ei ollu ilon pilkettä ees taustalla. Kyllä ne osasivat vielä nauraa ja jutella mukavista asioista, mutta perusolemuksesta näky kuin väsyneitä ne oli. Tuli semmonen tunne, että ne on nähny paljon rankkoja juttuja. Täällä ihmiset useimmiten on tosi vakavia. Monesti lapsetkaan ei oo semmosia ilottelevia hupsuja vaan hyvin totisia. Ne pienet lapset on kokenu niin paljon, että eivät jaksa enää hymyillä. Intiaan verrattaessa tuossa on minusta suurin ero. Intiassa ihmiset oli niin nauravaisia ja onnellisen näkösiä, vaikka elivät kaiken sen paskan keskellä. Täällä yleiskuva ihmisten mielialasta on aivan toisenlainen. Vielä en oo keksiny, mistä se vois johtua.

On ollu mielenkiintosta nähä ja kuulla kommentteja edellisen blogimerkinnän kuvista. Kaikki on sanonu, että kun näytän niissä niin onnelliselta. En oo täällä läheskään koko aika mielettömän onnellinen. Välillä ahistaa niin paljon, että ei tekis mieli mennä ees huoneesta ulos. Mutta se miksi näytän niin onnelliselta on takuulla se, että oon oppinu olemaan vielä enemmän mielissään kivoista jutuista mitä aiemmin. Nykyään tuntuu, että pakahun onnesta, kun saan jätskiä syödäkseni. Kun helppo, kiva ja turvallinen elämä ei oo arkipäivää ja sitä kautta itsestään selvyys, asioita oppii arvostaan aivan toisella tavalla.

Nyt vain kuvia reissuilta!

Naapurustoa!

Daladaloja näkkyy takana!

Käveltiin ostoskeskukselle ja säikähettiin.

Kotipihalla on liaaneja!

Kävelyreitti yliopistolle.

Kotitalo, minun asunto on neljäs kerros oikialla.

Mammi tuli kyllään! Tässä kuvia siltä ajalta:

Mentiin Zanzibarille ja tavattiin jo aiemmin tapaamani Ali, joka on asunu Suomessa kokkina 6 vuotta. Se puhuuki Suomea aivan sujuvasti.

Mammi otti kuvan aurinkolasien läpi, aikamoiset värit.

Monen väristä nukkujaa. Mammi heräs niin meijän väliin oli ilmestyny musta mies.

Sitten lähettiin safarille Mikumin kansallispuistoon!

Kahen päivän safarin jälkeen lähettiin päivän vaellukselle Udzungwa vuorille.

Kalle ja Boris aivan hölmistyneinä.

Kafeteriassa aamupalaa, hedelmälautanen, chaita ja chapatia.

Sitten lähettiin Jatan kanssa junalla kohti Zambiaa ja Victorian putouksia!

Aamupallaa mielissään!

Jollyboys backpackers Livingstonissa, aivan mahtava majapaikka!

Ruokalaput annettiin, en kyllä sotkenu.

Niin romanttista, oltiin mielissään!

Siitä vain kielekkeeltä alas ja gorge swing!

Jatalla rupes jännittään.

53 metriä vapaata pudotusta 180km/h maksimivauhilla. Niin kreisiä, että henki vaan salpautu!

Sitten rotkon pohjalle keinumaan! Ei tuntunu keinuminen missään enää pudotuksen jälkeen.

Jatta ja putoukset joista ei paljon näy, ku vettä tuli niin mielettömästi, kun sadekausi on juuri ohitettu.

Lähempänä putouksia oli turha yrittää ottaa kuvia. Oli niin mielettömän näköstä, kun vettä tuli joka paikasta ja sateenkaaria oli ympäriinsä.

Minä litimärkänä Zambezin vedestä.

Käytiin kanoottiretkellä Zambezissa Zambian ja Zimbabwen välissä! Nähtiin krokotiileja, virtahepoja, norsuja ja Zimbabwelaisia puskamiehiä.

Kanoottiretki päättyi kilometri ennen putouksia. Putouksista nousee vesihöyrypilvi satojen metrien korkeuteen, sateenkaariaki näky, mutta ne ei valitettavasti näy tässä kuvassa. Katariinalle terveisiä!

Ja sitten kotimatkalle!