tiistai 1. kesäkuuta 2010

Toimii hittaasti jos toimii ollenkaan, mutta sillekin on syynsä

Oon aiemmin puhunu näien ihmisten laiskuudesta. Kyllästyneisyyden huomaa jokaisesta kassasta ja minkä tahansa yrityksen perustyöntekijästä. Enää en pidä sitä kuitenkaan laiskuutena, kun oon kuullu mitä ne ihmiset tienaa. Kuka suomalainen ikinä tekis kymmentuntista työpäivää 40 euron kuukausipalkalla? Eikä tilanne oo ees se, että suhteessa tuo raha ois huomattavasti enemmän. Kaikki täällä on yllättävän kallista ja tuolla kuukausipalkalla hädintuskin elää. Juttelin vasta pojan kanssa, joka oli aiemmin ollut töissä hotellissa, mutta lopetti koska ei halunnu olla orja. Palkat on niin huonot, että vaatii melkosta sinnikkyyttää, että jaksaa tehä nuita töitä ollenkaan. En uskalla ees ajatella, mitä kafeterian henkilökunta tienaa, vaikka ne paiskii töitä joka päivä aamuvarhasesta iltamyöhäseen. Darissa 70% väestöstä asuu ilman juoksevaa vettä ja sähköjä. Luultavasti jokainen kaupan kassa ja kafeterian työntekijä on yks niistä ihmisistä.


Tuntuu, että nyt vasta viimesen kuukauden aikana oon alkanu oikiasti ymmärtämään sitä kuin erilaisessa maailmassa suurin osa näistä ihmisistä elää. Se että meille ei tuu kampukselle juoksevaa vettä joka päivä on aika pieni juttu, kun suurimmalle osalle näistä ihmisistä juoksevaa vettä ei tuu ikinä. Se että oon syntyny Suomeen on niin mieletön lottovoitto, että en varmasti ikinä pysty sitä sisäistämään. Tässä yliopiston lähellä on ostoskeskus, jossa käydään ostoksilla lähes päivittäin. Se on avattu vuonna 2006 ja sen avas Tansanian presidentti. Kuukausi sitten siellä pidettiin Miss Tansania kisat. Ollaan usein nähty ihmisiä viettämässä häitään siellä. Ne tulee istumaan ostoskeskuksen käytäville ja juo onnessaan pullotettua vettä ja ottaa hääkuvat ostoskeskuksen sisällä. Raha merkitsee näille ihmisille ihan mielettömästi, mutta tottakai koska se antaa mahollisuuden niin mielettömän erilaiseen elämään.


Yhellä luennolla keskusteltiin siitä miksi kannattaa hankkia koulutus. Luennoitsija luetteli, että jos on koulutus voi saada hyviä töitä josta saa hyvää palkkaa ja voi mennä ostoksille mlimani city mallille ja pääsee sairaalaan hoitoon jos on kipeä. Samaisella luennolla puhuttiin siitä, miten Tansania vois päästä nousemaan kehitysmaasta ees puoleen väliin matkalla kehittyneeksi maaksi. Tällä hetkellä Tansanian hallitus pyrkii hillitsemaan syntyvyyttä, jotta vanhemmilla riittäis rahat ruokkia lapsensa ja vielä paremmassa tilanteessa myös kouluttaa. Luennolla otettiin perus tansanialaisen miehen esimerkkipalkaksi 30 euroa kuukaudessa. Sitten laskettiin kuinka paljon paremmat mahollisuudet tuon verran tienaavalla isällä on ruokkia kaks lasta kuin seittemän lasta.


Tavattiin junamatkalla Sambiaan kanadalainen pariskunta. Niillä oli sama matka Livingstoneen asti niin matkattiin koko matka yhessä. Ne oli tosi mukavia ja meillä oli paljon mielenkiintosia keskusteluita niien kanssa. Puhuttiin muun muassa siitä, miten suurin osa maapallon vakavaraisimmista yhteiskunnista on valtauskonnoltaan kristittyjä. Yks syy sille on varmasti se, että kristinusko antaa ihmisille niin paljon vapauksia. Kuinka esimerkiksi valtauskonnoltaan tietynuskoset yhteiskunnat vois ikinä päästä niin pitkälle kuin kristityt yhteiskunnat, kun niillä menee jo huomattavan paljon aikaa rukoilemiseen ja syömättömyyteen. Monien uskontojen valtakulttuurissa naisen asema on huono mikä tarkottaa sitä että se yhteiskunta menettää puolet aivokapasiteetista, kun naisia ei käytetä hyödyksi. Kristittyjä uskonto ei sido yhtään samalla tavalla, mitä uskonnot yleensä tekee. Kristinusko on ihmisten tukena, mutta ei kahlitse. Kulttuurin ja uskonnon vaikutuksia on usein vaikea erottaa toisistaan. Puhuttiinkin onko se kulttuuri vai uskonto, mikä toimii jarrutuksena vähemmän kehittyneille yhteiskunnille. Ajattelisin, että alun perin se on ollut kulttuuri useimmissa tilanteissa, mutta uskonto on joko kahlinnu sen niille sijoilleen tai antanut vapauden mennä eteenpäin.


Tultiin takas Sambiasta yhtä matkaa kahen jenkin kanssa, jotka on ollu Namibiassa rauhaturvajoukoissa. En ois ikinä arvannu, että ne oli jenkkejä. Ne ei ollu yhtään perus tekopirteitä kaikesta kiinnostuneita amerikkalaisia. Niien silmistä ja olemuksesta näki, että ne on nähny elämää. Oli tavallaan surullista nähä, että niien ilmeessä ei ollu ilon pilkettä ees taustalla. Kyllä ne osasivat vielä nauraa ja jutella mukavista asioista, mutta perusolemuksesta näky kuin väsyneitä ne oli. Tuli semmonen tunne, että ne on nähny paljon rankkoja juttuja. Täällä ihmiset useimmiten on tosi vakavia. Monesti lapsetkaan ei oo semmosia ilottelevia hupsuja vaan hyvin totisia. Ne pienet lapset on kokenu niin paljon, että eivät jaksa enää hymyillä. Intiaan verrattaessa tuossa on minusta suurin ero. Intiassa ihmiset oli niin nauravaisia ja onnellisen näkösiä, vaikka elivät kaiken sen paskan keskellä. Täällä yleiskuva ihmisten mielialasta on aivan toisenlainen. Vielä en oo keksiny, mistä se vois johtua.


On ollu mielenkiintosta nähä ja kuulla kommentteja edellisen blogimerkinnän kuvista. Kaikki on sanonu, että kun näytän niissä niin onnelliselta. En oo täällä läheskään koko aika mielettömän onnellinen. Välillä ahistaa niin paljon, että ei tekis mieli mennä ees huoneesta ulos. Mutta se miksi näytän niin onnelliselta on takuulla se, että oon oppinu olemaan vielä enemmän mielissään kivoista jutuista mitä aiemmin. Nykyään tuntuu, että pakahun onnesta, kun saan jätskiä syödäkseni. Kun helppo, kiva ja turvallinen elämä ei oo arkipäivää ja sitä kautta itsestään selvyys, asioita oppii arvostaan aivan toisella tavalla.

2 kommenttia:

  1. Olen ylpeä sinusta edelleen, että osaat ottaa asiat opiksesi ja nähdä oman hyvän osasi.
    Teilläkö kerrottiin luennolla mainitsemistasi asioista? Minullekin kerroit uusia asioita. Kun jaksaisit kirjoittaa kirjakielellä, saisit helposti lehteen blogisi ja siitä vähän lisäliksaa.
    Mukava ajatella,että tapaaminen lähestyy. Näin tänään Mammia ja Tonia, kun olimme yhdessä Kaisan luona kylässä. Mammikin oli pitänyt kovasti matkasta - enemmän kuin Intiasta.

    VastaaPoista
  2. Osa asioista kerrottiin luennolla, osan oon lukenu ja osan kuullu kun oon jutellu paikallisten kanssa.

    VastaaPoista